Anneli Kanto Pety:n lukupiirissä 9.9.2026

Anneli Kanto vieraili syyskuun kuukausikokouksessa. Paikallaolijoiden kynät sauhusivat, kun yritimme saada muistiin kaikki hyvät neuvot, joita kirjailija oli esitykseensä paketoinut. Yritin tiivistää oleellisia osia tilaisuuden annista. 

Tärkein ohje on ehkä tämä: jokaisen kannattaisi kirjoittaa sukunsa tarinoita muistiin! Elämäntarinat eivät välttämättä ole laajemmin kiinnostavia, tuskin valloitat kustantajan, mutta kaikilla elämäkerroilla on arvoa ja kiinnostavuutta ainakin paikallisesti. Kiinnostavuus lisääntyy, jos tarina on hyvin kirjoitettu. 

Kirjoittamisella on parantava vaikutus. Kirjoittamalla voi päästä ohi ja yli vaikeista ja tuskallisista asioista. 

Anneli muistutti, että ei tarvitse kirjoittaa proosaa. Myös runoteos voi olla elämäntarina, tai ehkä säeromaani on sinulle sopiva muoto, jos romaani tuntuu liian suurelta tavoitteelta. 

Annelin opas ”Kirjoittamassa” kertoo mitä on kirjoittaa romaani, mutta siinä käsitellyt asiat sopivat myös elämäkerralliseen kirjoittamiseen.

RAKENNE

-        romaanissa olennaista, draamassa vielä olennaisempaa

-        myös elämäkerrallisessa kirjassa olennaista, rakenne pitää homman kasassa. Mutta kuinka tehdä rakenne elämäkertaan? Elämässä kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista

-        liika yksityiskohtaisuus on usein elämäkerran ongelma: tekee raskaan lukea!

-        rakenteen voi tehdä monella tavalla, kronologinen käsittely ei ole ainoa tapa

-        kirjoittajalle tärkeää on RAJAAMISEN TAITO. Asiassa auttaa TEEMA

Teimme pienen harjoituksen, jossa mietimme oman elämämme tärkeitä käänteitä. Ne auttavat hahmottamaan rakennetta. Mietimme myös mikä olisi oman elämäntarinamme teema. Anneli kehotti luottamaan siihen, että teema tulee esiin vaikkei sitä sano ääneen tai kirjoita näkyviin. Voi myös miettiä jonkun oman elämäntarinansa vertauskuvan, jos teema on hankala. Annelille se on ollut esimerkiksi joku esine tai asia. Yhden romaanin vertauskuva oli ollut hedelmäsalaatti, yhden sarkapuku.

KIELI JA KERRONNAN LAJIT

-        ei pidä pelätä liikaa kirjoittamista. Kirjoita kuten puhut. Älä tee siitä kynnystä itsellesi. Kirja ei koskaan valmistu ensimmäisellä kirjoituskerralla. Ensimmäiseksi luodaan rakenne ja vasta seuraavilla kirjoituskierroksilla edetään pienempiin osiin

1.     eeppinen kerronta, proosakerronta, kerrotaan järjestyksessä mitä tapahtuu, aloittelija juuttuu tähän kerrontaan helposti, puuduttavaa jos jatkuu ja jatkuu

2.     kohtaus, toiminta pysähtyy, tarkennetaan yksityiskohtaan, mitä tapahtuu, kerrotaan tarkasti joku asia

3.     dialogi, ihmisten puhe, antaa ilmavuutta ja keveyttä tekstiin, mutta sekään ei saa kestää turhan pitkään. Dialogin lomaan pitää kirjoittaa lukijalle ankkureita, että hän tietää kuka puhuu

-        näitä kolmea pitää vaihdella, hyvä olla näitä kaikkia

-        välissä voi olla dokumentteja, esimerkiksi kirjeitä, jotka nekään eivät saa olla puuduttavan pitkiä

-        murteet ovat tapa olla maailmassa, kokeilemalla löytyy oma tapa käyttää murretta

-        hyvä kieli tarttuu, lukeminen auttaa (Kähkönen, Haahtela, Tervo…)

-        ei pidä kirjoittaa liian yleisluontoista eikä liian abstraktia! ei kukka vaan santpaulia, ei lapaset vaan mummon kutomat vaaleansiniset…

-        aistit mukaan! mitä kuuluu, miltä maistuu, miltä tuoksuu

”kun et tiedä mistä kirjoittaisit, kirjoita ruuasta!”

 (Tehtävänä kirjoitimme hyvästä tai pahasta lapsuuden ruokamuistosta. Hauska tehtävä!)

TAUSTATYÖ

 -        kaikkeen kirjoittamiseen tarvitaan taustatyötä

-        omat ja suvun päiväkirjat, kirjeet, valokuvat (esimerkiksi vaatteet ja kuinka ihmiset ovat sijoittuneet kuvassa kertoo paljon heidän sosiaalisesta asemastaan ja suhteesta toisiinsa)

-        elokuvat, sekä fiktiiviset että dokumentit, esimerkiksi 1960-luvulla kuvattiin elokuvia aidoissa ympäristöissä, näkyy siis liikennettä, maisemia, vaatetusta…

-        museoesineet. Anneli kertoi käyneensä katsomassa museossa pyövelin mestauskirvestä kirjoittaessaan kirjaansa Pyöveli

-        ajankohdan ruoka ja ruokamuoti, musiikki

-        paikat! käy paikoilla, joista kerrot, voisitko vielä päästä asuntoon, jossa elit lapsena?

-        aikakauslehdet, esim. Kotiliesi ilmestynyt liki 100 vuotta, mitä tavaroita, vaatteita, ruokia, koneita vanhoista lehdistä löytyy

-        sanomalehdet suurelta osin digitoitu, niistä löytää aikakauden mainoksia

-        Finna-tietokanta helppokäyttöinen lähde https://www.finna.fi/

-        arkistot! kaikille avoimia, joskaan ei aina nopeasti ja helposti käytettävissä

-        Mitä Missä Milloin -vuosikirjat, ammattiin ja paikkakuntiin liittyvät aineistot

Faktatieto EI RIITÄ vaan tarvitaan aistein vastaanotettavaa tietoa: miltä joku tuoksuu, maistuu, kuuluu, tuntuu…

VERSIOINTI

 -        ensimmäinen versio ei ole koskaan lopullinen teos

-        Anneli kertoi kirjoittavansa yleensä 3-4 versiota. Ensimmäisen ja toisen version välillä on suurin ero koska silloin kiinnitetään huomio rakenteeseen ja isoihin linjoihin. Vasta sen jälkeen katsotaan pienempiä asioita, esimerkiksi henkilöt ja tapahtumien logiikka. Vasta viimeiseksi editoidaan lauseita ja tutkitaan pilkunpaikkoja!

-        on oleellinen kysymys voiko omasta suvusta kirjoittaa, mutta älä mieti sitä turhan paljoa ensimmäisen version kohdalla. Lopuksi se ei ehkä pelotakaan enää. Voi myös häivyttää ihmisiä, ei kannata tieten tahtoen saattaa sukulaisiaan huonoon valoon. Lopuksi voit jättää henkilön pois tai muuttaa sen toiseksi.

-        voi tuntua vaikealta kirjoittaa häpeällisistä asioista. Anneli kehotti menemään reippaasti päin häpeää. Häpeä on mielenkiintoista ja siinä on energiaa!

TALLENNA JOKAINEN VERSIO, merkitse tiedostoon päivämäärä ja lähetä vaikka sähköpostina itsellesi niin ettei työsi häviä jos ja kun tietokoneesi päättää päivänsä

Teksti kannattaa jättää välillä lepäämään. Ei liian pitkäksi aikaa, ettet unohda mistä siinä oli kyse.

Romaanin aloittaja on eri ihminen kuin sen lopettaja, kirjoittaminen muuttaa kirjoittajaa.

PALAUTE on tärkeää ja välttämätöntä kaikille!

 -        tarvitaan osaava, luotettava, myötätuntoinen palautteen antaja. On olemassa useita erilaisia arviointipalveluja. Tampereella esimerkiksi Proosakuiskaajat, Anne Leinonen ja Saara Henriksson myyvät monenlaisia palveluja kirjoittajille

-        Anneli varoitti myrkyllisestä lukijasta, kateus saa joskus ikäviä aikaan. Tekoäly imartelee, sitä voi käyttää apunaan jos haluaa.

-        oman tekstin ääneen lukeminen on erinomaisen hyvä tapa

Kannattaa lukea hyviä elämäkertoja ja ottaa niistä oppia.

Viimeksi vielä käytännön ohje: jos teet omakustanteen niin älä säästä viime hetkellä ulkonäöstä! Painoasu ratkaisee ottaako ihminen kirjasi käteen ja kuinka mukava sitä on lukea. Kun olet tehnyt ison työn tekstisi kanssa niin pinnistele loppuun saakka.

Kirjallisuutta:

Selja Ahava ja Emma Puikkonen: Rakennenautintoja, esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta. - Ei ihan aloittelevalle kirjoittajalle

Liisa Näsi: Lukko sulaa, Anneli pitää rohkaisevana ja hyvänä ”työnohjaajan ote”

Anne Leinonen: Sinä kirjoitat romaanin. Käytännönläheinen, sopii myös elämäkerran kirjoittajalle

Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto, Anneli tykkää kovasti, Cameron korostaa kirjoittajalle tärkeää yhteyttä alitajuntaan, paljon harjoituksia (esim. käsite ”taitelijatreffit on Cameronilta)

Parikymmenpäinen yleisöjoukko kiittää kirjailijaa erittäin antoisasta tilaisuudesta!